Vancouverista Bostoniin

Reilu viikko on vierahtanyt peleista. Vancouverissa vietin kokonaisen paivan, kikkailtiin vahan siella sun taalla, capilano suspension bridgella, lonsdale quaylla ja hauskaa ja mielenkiintoista oli.

Bostoniin siirtyminen tapahtui kivuttomasti yon yli kolmen tunnin younilla. Sen jalkeen meno on ollut hektista. Vaateostoksilla koko tiistaipaiva (en ole ennen kokenut vastaavaa), tuloksena huppari, kaksi t-paitaa ja kahdet kengat. Enaa ei tarvitsekaan paneutua vaateostoksiin.

Kaytiin myos merella katsomassa valaita, New England aquariumin kyydilla, vaikuttavia elaimia. Patterit loppuivat kamerasta, vaihdettiin kertakayttokameraan (Kylla tarkistimme patterit juuri ennen lahtoa). Kyselin kuitenkin ympari laivaa varaparistoja, vastaukseksi tuli lahinna saalivia voivotteluita, kunnes ystavallinen nainen lainasi minulle akkujaan. Hieno ihminen.

Bostonin satamassa on useita okyjahteja, en edes tiennyt niiden olemassaolosta ennen kuin tanaan. 30-40 -metrisia huviveneita, lisavarusteena mm. helikopteri.

Hauskaa on ollut, hengissa ollaan, huomenna New Yorkiin. Majoitusta ei viela ole, mutta eikohan sielta jotain loydy.. Reilu viikko viela reissua, yritan taas kirjoitella kun ehdin/jaksan.

Pitakaa hauskaa siella Suomessakin!

viimeinen pelipäivä

Meidän viimeinen pelipäivä on ohi, ja lopullinen sijoitus on seitsemäs. Hävittiin Ausseille 17-13. Oltiin 5-3 johdossa, mutta niiden paikkapuolustus sai meidät ongelmiin ja kohta tilanne olikin 11-5. Vähän saatiin vielä kiinni, muttei riittänyt.

Kolumbiaa vastaan sijoitusmatsi oli suhteellisen helppo, eivät jaksaneet enää polkea ja voitettiin pitkän viimeisen pisteen jälkeen 17-9.

Pelit oli siinä, nyt alkaa lomailu.

Day 5

Isojen miesten pelit, eli pudotuspelimeiningit alkoivat tänään. Aamumatsi Venzuelaa vastaan, on voittanut yllättävn kovia jengejä, joten asenteella piti lähteä puurtamaan. Lähtö näytti edukkaalta, kun vastustajista suurin osa saapui paikalle vasta 20 min ennen ottelun alkua, mikä lienee syy.

Vahvalla alulla pysäytettiin Venezuelalaisten into lyhyeen, puoliajalle päästiin muistaakseni 9-4 johdossa. Peli oli hallussa, kunhan ei vaan annettaisi sitä huumaa niille. Toinen puoliaika aloitettiin vahvasti ja kasvatettiin kaulaa aina 13-5 asti. Venezuela pääsi jyvälle, kun mm. allekirjoittanut heitti suoraan maahan omalla maaliviivalla. Vasta 13-9 tilanteessa onnistuimme maalinteossa ja siitä helpottuneena otimme neljännesfinaalipaikan vastaan luvuin 16-10.

Venezuelalaiset pelasivat samalla meiningillä kuin Kolumbia, säännöistä ei niin hajua ja kontaktiakaan ei varsinaisesti yritetty välttää.

Puolivälierissä vastaan tuli helpompaakin helpompi Kanada, isäntämaa ja yksi ennakkosuosikeista. Startti oli ok, pysyimme hyvin vauhdissa 3-2 tilanteeseen asti. Jotain tapahtui ja hetkessä peli oli 6-2 Kanadalle. Lisää pykälää silmään ja nousimme neljällä perättäisellä maalilla tasoihin. 6-6. Siitä eteenpäin tuli lisää ongelmia, syötöt eivät löytäneet omia, ja puolustuksella ei saatu riittävän usein takaisin. Loppumatsin hävisimme 11-1, eli lopputulos 17-7. Olihan Kanada selvä ennakkosuosikki, mutta ko. alun jälkeen luvut olivat suuri pettymys. Alku oli osoitus siitä, että ero meidän ja huippumaiden välillä on se, ettei pystytä pitämään sitä omaa tasoa riittävän pitkään.

Samanlaisella sykkeellä huomenna on odotettavissa voittoja. Pelaamme sijoista 5-8, ekassa matsissa vastaan asettuu Australia, kova jengi, mutta voitettavissa. Riippuen tuloksesta pelaamme Ruotsi-Kolumbia -matsin voittajaa (sijat 5-6) tai häviäjää (sijat 7-8) vastaan. Kunpa pääsisimme nöyryyttämään ruotsalaisia, kun Kolumbiaa vastaan on jo pelattu tässä turnauksessa.

Huomisen jälkeen on matsit ohi ja alkaa lomailu :)

Day 4

(Tämä viesti on päivän myöhässä, koska en saanut toimimaan nettiä eilen)

Tiedossa oli pelipäivä. 8.30 Italia, 16.30 Kolumbia, molemmat ennakko-odotuksia vahvempia joukkueita.

Italiaa vastaan väännettiin ekalla puoliajalla ihan tosissaan kun päästimme ne jo 5-8 johtoon. Saimme kasattua fiiliksen ja noustiin 8-8 tasoihin, mutta puoliaika meni vielä Italialle 8-9. Toisella puoliajalla ei tapahtunut mitään mullistavaa, väännettiin tasaisesti, päästiin tasoihin. Peliaika päättyi 14-14, joten peli pelattaisiin 17:ään. Pidimme hyökkäykset loppuun asti ja veimme matsin 17-16. Tärkeä voitto henkisesti koko jengille.

Pitkän tauon aikana tankattiin mäkkärillä ja kiinalaisessa (pienet hampurilaiset á 1,40 kanadan dollaria, eli vähän alta euron, kiinalaisesta nuudelit ja kaksi eri kastiketta 5 paikallista, eli reilu kolme euroa, mahtavaa!), ja käytiin kämpillä ottamassa vähän nokosia.

Hyvän levon jälkeen paahtavan painostavaan kuumuuteen haastamaan kolumbialaisia. Hyvällä meiningillä päästiin vauhtiin ja mentiin 2-0 johtoon. Annettiin kuitenkin vähän takaisin ja Kolumbialaiset siirtyivät 2-3 johtoon. Piste pisteeltä mentiin, välillä oli kaksikin kaulaa, mutta taas ne kiri tasoihin. Puoliajalle päästiin kuitenkin 9-7 johdossa. Peli oli hyvinkin rikkonaista huonojen huutojen ja kolumbialaisten huonon sääntötuntemuksen johdosta.

Puoliajan jälkeen vähän jäädytettiin ja oltiin tappiolla jo 10-11, kun herättiin uudestaan. Ajan päättyessä tilanne oli meille 12-11, joten peli pelattaisiin 14 pisteeseen. 13-12 tilanteessa kentällä oli paljon dramatiikkaa juuri sääntötuntemuksen vuoksi, mutta onnistuimme tekemään tarvittavan 14-12 maalin ja voittamaan ottelun. Hyvä tiukka vääntö, mutta Kolumbian huonosta spiritistä jäi paha maku suuhun. Jotkut pelaajat mm. yrittivät sanoa, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, jolloin kapteeni käski heidän olla hiljaa ja yritti puhua kiekkoa itselleen.. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Huomenna prekvartsi Venezuelaa vastaan, voittaja 8 sakkiin, häviäjä 9-12 sakkiin. Matsi alkaa 8.30, toivotaan, että säännöt on paremmin hallussa kuin Kolumbialla. Pudotuspelit alkaa ja parta on sen mukainen!

Day 2 & 3

Eilen ei netti toiminut, enkä päässyt kirjoittelemaan. Tänäänkin on hoppu nukkumaan, huomenna matsi 8.30 ja herätys vähän ennen kuutta.

Eilisen ainut matsi oli Japania vastaan, maajoukkue voitti Japanin neljä vuotta sitten Turussa, mutta kuulopuheiden ja myös tulosten mukaan ovat koventuneet aika paljon siitä. Matsi lähti tahmeasti käyntiin ja ehkä hieman ujostelimme Japanilaisia vastaan. Kokonaisuudessaan alitimme tasomme, hävisimme 17-4.

Tänään pelasimme vielä alkulohkon kaksi viimeistä matsia Hollantia ja Meksikoa vastaan. Molempien piti olla suhteellisen helppoja matseja. Niinhän ne olikin. Hollantia vastaan otettiin alussa vähän kaulaa, ja lopussa vähän lisää. Voitettiin 17-9. Meksikon piti olla vieläkin heikompi, ja voitimme matsin 17-4 melko helposti.

Olimme alkulohkon kolmansia ja jatkamme nyt keskisarjaa, josta on vielä saumat jopa finaaliin asti, teoriassa. Huomenna pelaamme Italiaa ja Kolumbiaa vastaan välisarjaa, joka ratkaisee aika paljon jatkovastustajien kannalta. Ylihuomenna on vuorossa prekvartsit, eli niistä voittaja pelaa sijoista 1-8 ja häviäjä 9-12.

Käytiin tänään myös rannalla, irtautumassa arjesta. Simpukoita on miljoonittain, samalla lailla kuin Suomessa on näkinkenkiä. Erikoisen näköistä. Rannalta oli siistit maisemat kun vastarannalle nousee vuoristo ja lahdenpohjukassa Vancouverin Downtownin pilvenpiirtäjät. Illalla käytiin vielä majapaikan läheisellä rannalla, jonne oli matkaa ehkä noin 300 porrasta alamäkeä, korkeuseroa varmaan 50 m. Silläkin rannalla oli siistit maisemat, mutta clothing is optional.. Me pidimme kuitenkin vaatteet päällä. :)

Day 1

Vastassa olivat Uusi-Seelanti ja USA.

Uusi-Seelanti oli täysi kysymysmerkki, kukaan meistä ei ole ennen pelannut heitä vastaan. Pääsimme hyvään vauhtiin alusta alkaen, kisatempo, tai ainakin tuohon matsiin riittävä tempo löytyi heti. Saimme heti alkuun muutaman breikin, mieleenpainuvimpana Mikko Paanasalon näyttävä dyykkikatko aivan vastustajan maaliviivan tuntumassa. Peli pysyi kasassa ja puoliajalle mentiin vakuuttavassa 9-4 -johdossa. Toisella puoliajalla turnovereita tuli merkittävästi enemmän molemmille, mutta onnistuimme vetämään pisimmän korren riittävän usein, eikä U-S:lle jäänyt paljoa sananvaltaa, ottelu päättyi lopulta 17-6.

Tärkeintä matsissa oli, että saimme kohtuullisen onnistuneen pelin heti kisojen alkuun, joten hyvällä mielellä voi jatkaa tuleviin koitoksiin.

Toisen matsin vastustaja tiedettiin kovaksi, ja sitä se myös oli. Valmistautuminen oli hyvä, eikä vastustajaa kunnioitettu liikaa. Pelin eka piste kesti arviolta 6-7 min päättyen lopulta meidän maaliin, joka oli itseluottamuksen kannalta äärimmäisen tärkeää. 2-2 -tilanteessa jenkit ilmeisesti lisäsivät yhden puolustusvaihteen ja paikat muuttuivat himpun tiukemmiksi. Tarkkuus, juoksuvoima, itseluottamus ja rohkeus pääsi hieman hiipumaan puolustuksen johdosta ja puoliajalle mentiin julmissa lukemissa 9-2.

Toisella puoliajalla ei meininki meidän kannalta juuri parantunut. Monia asioita yritettiin, mutta kaveri hengitti niskaan kovin ahnaasti. Peli päättyi lopulta 17-6 USAlle. Henkilökohtaisena pika-analyysinä jouduin toteamaan, että 825000 pelaajan joukosta ilmeisesti vaan löytyy enemmän kovia ja motivoituneita jätkiä kuin 600 joukosta. 40 jätkää seurajoukkueen ringissä, jotka kisaavat pääsystä 25 joukkoon edustusjoukkueeseen, ovat varmasti motivoituneita ja sitä myötä teettävät myös kovia treenejä toisilleen ja tottuvat tempoon. Loppuviikosta mekin ollaan siihen jo totuttu ja haastetaan samat jätkät kenties vielä uudestaan.

Iso tappio koko joukkueelle tänään oli Pasi Tammisen loukkaantuminen, hän ei ilmeisesti pelaa enää näissä kisoissa.

Huomenna vuorossa yhden matsin päivä, vastassa Japani. Juoksevat aika lujaa ja ovat voittaneet tällä kaudella mm. USAn maajoukkueen. Luvassa hikinen iltapäivä.

Sapuskat ovat muuten aivan mahtavia. Aamiasella saa tietysti pannaria. Muroja on ehkä 14:ää erilaista, pekonia, munia, nakkeja ja paahtoleipää löytyy tietysti myös. Erikoishyllyssä on myös perus korvapuustit ja muffinsit. Juomavalikoimiin kuuluu tietysti limut.

Päivällisellä on kattava salaattipöytä, pääruokiakin on yleensä kolme eri vaihtoehtoa. Ja saa syödä niin paljon kuin haluaa. Yhtä juhlaa!

Länsirannikolle..

Pe-päivän ohjelmaan kuului paljon matkustamista. Lento Bostonista Ottawaan, jossa kahden tunnin vaihdon jälkeen matka jatkui kohti Vancouveria. Kanadan pinta-alasta on ehkä joku 80% peltoa.. Tapasin siinä koneessa myös pari paikallista, joista toinen oli käynyt "Lemmenlaivalla" Tukholma-Hki-Tukholma. Kyllä me ollaan tunnettuja maailmalla.

Vancouverin lentokentältä ei ollut varaa taksiin, joten kikkailin julkisilla. Meni reilu tunti ja muutaman ultimateihmisen avustuksella pääsin perille. Yksi niistä oli Ottawasta, yksi oli tulossa vain bileisiin ja yksi ei tällä kaudella ole pelannut mutta muuten kyllä. Gaian kassi on kova juttu kun matkustelee maailmalla, oppii tuntemaan väkeä.

Tänään (lauantaina) pääsin itsekin ottamaan tuntumaa kentänpintaan, muut treenasivat jo eilen illalla. Kevyet treenit aamupäivällä, mäkkärin kautta avajaisiin ja lopulta kaupunkiin vielä pörrailemään. Treenit oli ihan ok, kisatempoon pääseminen tuottaa vielä vaikeuksia, mutta huomenna viimeistään. Sää vaikuttaa suomalaiseen makuun erittäin miellyttävältä, sopivan viileää, eikä järin kosteaa. Lämpötilan pitäisi vielä vähän nousta ennusteiden mukaan, mutta siihen on varaa vielä. 20 astetta oli aika oikeaan osunut tänään.

Iso kaupunki tämäkin on, puolisen tuntia menee täältä campusalueelta keskustaan, ja tämäkin on kuitenkin taajamaa. Eikä se kaupunki siihen keskustaan lopu. Kaupunkialue jatkuu jylhään vuoristoon asti ja Tyyni valtameri avautuu toisessa suunnassa. Miellyttävä fiilis tässä kaupungissa ja paikallisilla ihmisillä (ainakin ne suhtautuvat turisteihin kivasti).

Huomenna tositoimiin.
Aamulla 8.30 Uusi-Seelanti, pari tuntia myöhemmin USA (ts. Seattle Sockeye), yksi kisojen ennakkosuosikeista. Päästään heti mittaamaan todellista kisatasoa. Raporttia viuhuu huomenna iltasella.

Ensimmainen paiva ameriikassa

Toipuminen aikaerosta kisoja odotellessa on mennyt aika nappiin, nukuin tyytyvaisena puoli kahdeksaan. Aamiaiseksi ruisleipaa ja muroja, aika suomalaista viela, mutta hotelliaamiainen lauantaina lienee kuitenkin amerikkalaista..

Paivaohjelmaan kuului kyyditys lentokentalle, mina siis kyyditsin, lahes ensimmaista kertaa auton ratissa jenkeissa. Hyvinhan se meni, pienella onnella. (eika ihan pienella) Pienen selvittelyn sain myos kyydin frisbeegolfkisoihin, piti matkustaa metrolla toiselle puolelle kaupunkia, 45 min. Loysin leffoista tutun kulttuurin lukeaa kirjaa metrossa, se oli mahtavaa. Perille paastyani tekstiviestit eivat tavoittaneetkaan noutajaani, mutta kymmenen minuutin odottelun jalkeen Toyota kurvasi jo noutamaan minua.

Pyyhallettiin golfradalle ja sallit kertoivat miten odottivat, etta tapasivat legendan. Radalla pyorii vielakin juttuja kahden vuoden takaisesta visiitista, kun "Finnish kid" tuli paikalle, eika tiennyt pelatako pro vai am-sarjassa. Voitti longest drive contestin ja laitettiin pro-sarjaan.. Tosin tarinat olivat vahan varittyneet matkalla. Olin kuulemma heittanyt yhdella vaylalla reittia, joka olisi vaatinut ehka 160-metrisen heiton, totuus oli, etta yritin sita joskus. Osuin puihin 80 metrin kohdalla.

Golfkisat meni huonosti. Paluumatkalla jain illalliselle kyyditsijan luokse, pelattiin pingista ja syotiin barbequekanaa. Mahtavaa. Hepun piti heittaa minut metrolle illalla, mutta meni niin myohaiseen, etta lupasi heittaa suoraan kotiin. (Ajomatka kesti reilut puoli tuntia yhteen suuntaan -> heittaisitko mut saloon keskella yota?) Taas tuli todistettua se kuuluisa amerikkalainen vieraanvaraisuus.

Tanaan perjantaina matka jatkuu kohti Vancouveria. Kuumuus on kohtalaisen sietamaton, aina pitaisi olla juotavaa mukana. Vancouveriin luvataan parhaimmillaan 27:aa astetta ja pelkkaa aurinkoa. Siella kello onkin viela kolme tuntia vahemman kuin taalla, eli aikaero Suomeen on jo 10 tuntia..

Aamiaiselle ja sitten Kanadaan!